Kimalteleva kauriinpää ja muita harjoituksia

Ihminen, siis ihan yksi ja samakin, on monenlainen: sivistynyt hölmöläinen, luova tylsimys, niin rehellinen kuin pystyy, tyylikkäästi mauton, harkitsemattoman arvostelukykyinen. 


***

Ilo on nuorten lohikäärmeiden lentoa vihrein suomuisin siivin ja tulta riemusta hönkien keväisen maailman yläpuolella. Japanin kohdalla etsitään lepopaikka kirsikkapuistosta. Käydään kerälle päivänokosille. Painetaan korvat maata vasten ja kuullaan madot mullassa nurmen alla.  Sitten jatketaan vaikka kohti Rioa.  


***

Älä rakenna mitään. Pysy paljaana. Seiso kuin metsänpeikko suon keskellä. Keräile rauhassa niittyvillaa jos siitä tykkäät. Koristele takkuinen tukkasi valkoisella pumpulipallolla. Anna mutaisten varpaittesi tuntea suon liejut. Ujostele jos ujostuttaa, tuijottele vaikka puidenlatvoja kun on tukalaa. Mutta katso sitten kohti kun mielesi tekee, vaikka kulmien alta ensin, kun kiinnostut. Ole millainen olet koska muutakaan et osaa.

***

Niin sanottu hyvä maku voi olla kamalan rajoittavaa, vaatimus. Luokan ja koulutuksen esittämistä, somessa, ruokapöydässä, kirjastossa.

Pientä varovaista anarkismia voi harjoitella. Esimerkkinä glitterkuusi. Minun kuusessa roikkuu kimaltelevia palloja ja käpyjä niin ettei enempää mahdu. On roikkunut vihreä, lasinen sirkusvaunu, jonka ikkunasta leijona kurkistaa. Tanssiva ballerina, jonka hame on tehty höyhenistä. Ja voisi roikkua kimalteleva kultainen kauriinpää, oli alennusmyynnissä joulun jälkeen.

Loppiainen. Kuusi lähtee. Mutta pian on laskiainen, pääsiäinen ja vappu. Ja arkea siinä välissä. Ennen ensi joulua on löydettävä muita tapoja irtautua hyvämakuisuudesta. 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti